Hetki

Pysähdy hetkeksi. Mieti mennyttä vuotta. Sen mukanaan tuomia haasteita, iloa, surua, onnea. Ihmisiä, tunteita. Kokemuksia. Ota hetki itsellesi, ja käy läpi yksi elämässäsi jälleen kulunut vuosi.

Omasta vuodestani 2013 voin sanoa, että se on ollut vuosikausien suht tasapainoisen elämäni jälkeen täyttä tunteiden vuoristorataa.

Tänään tuli tasan vuosi, kun palasin Suomeen 3,5kk Ugandan opiskelijavaihtoni jälkeen. Samalla reissulla kiersin myös Tansaniassa ja Keniassa. Palasin kotiin, koirieni ja kihlattuni luo. Kolme päivää myöhemmin erosin 7,5 vuoden seurustelun ja 2,5 vuoden kihlauksen jälkeen. Yksi monista syistä eroon oli vaihtoni aikana kihlattuni elämään ilmaantunut nainen (joka tätä nykyä on hänen avopuolisonsa).

Opiskelin vielä. Aloitin heti paluuni jälkeen yli kolmen kuukauden erittäin raskaan työharjoittelu-rupeaman, jonka aikana yritin selvitä vaihdon jälkimaininkeina elimistöäni kiusaavista kavereista, tärkeistä tenteistä ja isoista seminaaritöistä sekä vuosien yhdessä asumisen jälkeen omilleni muuttamisesta ja arkeni sovittamisesta kahden koiran yksinhuoltajana. Näin kirjoitettuna tuo kaikki ei kuulosta pahalta, mutta silloin olin aivan poikki. Yksi elämäni raskaimmista keväistä. Kuitenkin kaiken sen aherruksen (ja huonosti nukuttujen öiden) jälkeen valmistuin ammattiin, josta tavallaan haaveilin jo lukioikäisenä.

Valmistujaisiani vietinkin huhti-toukokuun vaihteessa Ugandassa. Sieltä palattuani aloitin työn, josta olen nauttinut aivan mielettömästi. Kunpa kaikki saisivat tehdä työkseen juuri sitä, mistä nauttivat. Kuluneen syksyn aikana olen käynyt pyörähtämässä Italiassa ja vielä pariin kertaan Ugandassa.

Kulunut vuosi on tuonut elämääni monen monia uusia ihania ihmisiä, joita ilman en elämääni osaisi enää kuvitellakaan. Parhaita ystäviä. Vastapainoksi se myös olosuhteista johtuen pakotti minut luopumaan monen monista upeista ihmisistä, mutta niinhän se menee. Ei jotain huonoa, ellei jotain hyvääkin. Ja toki, mitä sitä kieltämäänkään, myös idiootteja olen vuoden aikana kohdannut. Mutta näin kai elämä kouluttaa olemaan yksin ensimmäistä kertaa täysi-ikäisyyteni aikana. Olosuhteisiin nähden olen myös pärjännyt mielestäni hienosti koirieni yksinhuoltajana. Olen jättänyt mieltäni pahoittavat asiat ja ihmiset taakseni (vaikka tottakai ne aika ajoin tulevat mieleeni ja aiheuttavat kiukutusta tai pahaa mieltä).

Pyytäisin teitä ennen tekstin loppuun lukemista kuuntelemaan seuraavan Tuomas Kauhasen ja Redraman Vahva-biisin. Videon alapuolelta YouTubesta voi seurata lyriikoita samaan aikaan.

Nyt, biisin kuunneltuasi, oletko kelannut läpi vuoden 2013 aikana elämässäsi tapahtuneet asiat, ihmiset, tunteet, kaikki? Jos et, jatka. Jos olet, unohda se kaikki. Keskity tähän hetkeen. Mennyt ei koskaan muutu, etkä voi sitä muuttaa, vaikka kuinka yrittäisit. Oli se sitten hyvää tai pahaa. Ota asia sellaisena, kuin se on sinulle tapahtunut. Elä elämääsi tänään. Nyt ja tässä. Tämän vuoden jokaisena päivänä. Aloita jokainen päivä kuin se olisi mahdollisesti se viimeinen.

Hetken maailma on tässä.