Kylki kyljessä

Pikku G - Kylki kyljessä

Tää on meidän maailma, meidän aika

kuljetaan sen läpi yhdessä

tää on meidän maailma, meidän aika

kuljetaan sen läpi yhdessä

tää on meidän maa ja meidän aika

helpompaa on kylki kyljessä

kaikki täl planeetal on saman arvosii

oltii sit keltasii, mustii tai valkosii

ei oo välii sukupuolel tai väril

kaikki tultii äidist jol on oma äiti

me opittii kävelee et liikkuttais eteenpäin

mentäs omaa tietä, mihin se sit meneekää

silt löytyy meidän olemassaolon tarkotus

oman ja muiden olemassaolon arvostus

luodaan ja rakennetaan mitä viel puuttuu

edetään mut muistetaan mistä on tultu

työllä me saadaan rumasta kaunista

sillä me tehdään keskeneräsest valmista

jatketaan sitä minkä vanhemmat alotti

omalla tavalla just niiku tahotki

seuraa sun sydämes ääntä mut muista

ettet vaa satuta tai estele muita

tää on meidän maailma, meidän aika

kuljetaan sen läpi yhdessä

tää on meidän maa ja meidän aika

helpompaa on kylki kyljessä

rakastetaan läheisii, kunnioitetaan

jopa vastustajii, hävitää tai voitetaa

eikä tehä mitää sellast kenellekkää

mitä ei haluta et itellemme tehää 

mietitää rauhas mitä elämältä halutaa

ettei joutuis katumaa: "hei, en mä tätä haluukkaa!"

punnitaa tekoja, katellaa maailmaa

kelataa miten voitais saada jotain aikaa

vaikkei pahuutta pois maailmasta saiskaa

omaa ympäristöö voi vaikuttaa aina

jokainen voi tehä jotain merkittävää

olla illal ylpee siitä mitä teki tänää

et kai sä nauti jos satutat toista

helpota asioita, laula tai soita

muista iloita ja auttaa lähimmäistä

niin paljon helpompaa kulkee käsikkäin tääl

tää on meidän maailma, meidän aika

kuljetaan sen läpi yhdessä

tää on meidän maa ja meidän aika

helpompaa on kylki kyljessä

kerää tänää ympärilles hyviä ystävii

nauti niitten seurast, kerro et tykkäät niist

ja säästä aikaa myös omalle perheelles

puhukaa, älkää vaa istuko tv:n ees

unohtakaa pleikkari ja menkää ulos

tai jos sataa ni vaa kuunnelkaa ukkost

nautitaan siit mitä ollaan saatu

jokaisest frendist ja joka aamust

muistetaa myös niit joil ei oo kaikkee

joilt puuttuu ruokaa, vaatteet ja laitteet

ollaa valmiina tarjoomaa apua

keräysten kautta tai ihan vaa kadulla

kaikki joit rakastat pidä ne lähelläs

kerro et välität ja pidä niit kädestä

tee mitä vaa kuhan sil on merkityst

usko ihmisiin ja kaikki messiin nyt

tää on meidän maailma, meidän aika

kuljetaan sen läpi yhdessä

tää on meidän maa ja meidän aika

helpompaa on kylki kyljessä (x2)

Italia

22.-26.8.2013

Saavuttuani lentomatkan jälkeen aurinkoiseen Roomaan hyppäsin airport shuttle-bussiin, joka suuntasi Roma Terminille, eli keskusrautatieasemalle Roomassa. Terministä ostin junalipun pieneen kylään Toscanassa, Torrita di Sienaan. Junaa piti vaihtaa Chiusissa. Torritassa siskoni ja hänen ystävänsä sekä siskoni Italian perheen äiti (Mama Moomin) ja tytär olivat minua vastassa. Vastaanotto oli lämpöinen - poskipusuilta, haleilta ja kyyneliltä ei vältytty. :)

Maisemaa junan ikkunasta otettuna.

Iltapalaa italialaisittain.

Torrita di Siena.

Matka kotoa Tampereelta aina Torritaan asti oli pitkä ja väsyttävä, mutta heti samana iltana suuntasimme auton nokan kohti viereistä Montepulcianon kylää. Niissä maisemissa, juuri siinä samassa kylässä ja niissä rakennuksissa on kuvattu Twilight-elokuvasarjan ensimmäisen elokuvan kohtauksia, mm. se, jossa Edward aikoo paljastaa itsensä vampyyriksi muulle maailmalle luultuaan Bellan menehtyneen. Montepulciano oli nätti pienehkö kylä, joka tuntui olevan pelkkää ylämäkeä. Siellä oli kylän omien "joukkueiden" kulkue/marssi, jossa joka "joukkueen" jäsenet olivat pukeutuneet keskiaikaisesti ja kävelivät kylän katuja rumpujen säestäessä ja "joukkueiden" omien lippujen liehuessa.

Viinikellari.

Montepulcianon auringonlasku.

"Joukkueiden" kulkue/marssi.

Seuraavana päivänä matkasimme junalla Pisaan, jossa ainoa kohteemme oli Ihmeiden tori (Piazza dei Miracoli). Pitihän se kuuluisa Pisan kalteva torni käydä kaatamassa kumoon. ;)

Piazza dei Miracoli - Ihmeiden tori.

Seuraava, ja viimeinen, kohteemme oli Rooma, tuo kaikessa historiassaan hurjan kaunis ikuinen kaupunki. Koska kyseessä oli siskoni ystävän viimeinen kokonainen päivä Italiassa ennen kotiin paluuta, mahdutimme ohjelmaamme yhdessä päivässä Espanjalaiset portaat, Vatikaanin (Pietarin aukion), Colosseumin, Vittorio Emanuelen korttelin kokoisen upean muistomerkin sekä Fontana di Trevin. Fontana di Treviin nakkasimme jokainen oikealla kädellä vasemman olan yli kolikon, mikä tarkoittaa, että haluamme tulla vielä takaisin Roomaan. Kaikki kohteistamme näimme melko pintapuolisesti, mutta siskoni ystävää tyydyttävästi. Minulla ja siskollani oli vielä pari päivää aikaa kiertää tarkemmin.

Espanjalaiset portaat.

Espanjalaisten portaiden suihkulähde.

Pietarin kirkko, Vatikaani.

Vittorio Emanuellen muistomerkki.

Fontana di Trevi.

Fontana di Trevi.

Seuraavana aamuna siskoni ystävä lähti ja me siskoni kanssa suuntasimme metrolla uudelleen kohti Vatikaania tarkoituksenamme käydä sisällä Pietarin kirkossa. Olimme paikalla n. klo 11:15, ja koko Pietarin aukio oli täynnä ihmisiä. Joka sunnuntai puolilta päivin itse Paavi tulee Pietarin aukiolla sijaitsevan hallintorakennuksen (?) ikkunaan tervehtimään ihmisiä, jos hän ei ole maailmalla. Näin hän teki siis nytkin, näimme itse Paavi Franciscon. :) Sen jälkeen jonotimme n. 20 min turvatarkastukseen päästäksemme sisään Pietarin kirkkoon. Oli kaiken sen jonottamisen arvoista, vaikkemme Sikstuksen kappeliin päässeetkään! Todella upeita maalauksia, kameralla sitä ei vain pysty taltioimaan. Michelangelon Pieta, Pietarin hauta, ne veistokset, ne maalaukset, wou.

Paavi Francisco.

Vatikaanista matkasimme metrolla Colosseumille. Kiersimme sen ympäri, sisään emme ostaneet lippuja lainkaan. Colosseumilta pois kävellessämme iski aivan järkyttävä kaatosade, täysin out of nowhere! Onneksi meillä oli sontikat matkassa. Menimme sadekuuron lakattua sen saman korttelin kokoisen monumentin luo, tällä kertaa sinnekin pääsi aitojen sisäpuolelle lähempää tarkastelemaan. Käväisimme myös tsekkaamassa pikaisesti Pantheonin ja jatkoimme matkaa Disney Storen kautta (itselleni joka kaupungin must-kohteeseen) Hard Rock Cafe Romeen.

Colosseum.

Rooman kaatosade.

Siskokset kaatosateen yllättäminä.

Pantheon sisältä.

Lähtöpäivänäni otimme ihan rauhallisesti, edellisinä päivinä oli tullut käveltyä niiiiiiin mielettömästi, että jalkoja vallan pakotti. Kävelimme hotellilta Roma Terminiin viemään laukut säilöön ja lähdimme lähialueille shoppailemaan. Tällä(kin) kertaa Desigualiin oli luottaminen, niin mainioissa uusissa vaatteissa kuin lompakon ohenemisessakin. Iltapäivällä hyppäsin Terravision-firman airport shuttle -bussiin, joka vei minut Fiumicinon lentokentälle. Siukku jäi vielä nauttimaan lämmöstä ja omasta rauhastaan, mutta ennen kaikkea Italiasta. :)

Jälleen, kun kone nousi ilmaan Roomasta, mieleni valtasi kaipuu. Mieletön kaipuu jonnekin, en vain tiedä minne. Sydän pakahtuu ilosta ja onnesta, olen jälleen yhtä kokemusta rikkaampi yksilö, mutta samalla sydämessä muljahtaa kaipuun vuoksi jokin. Tunne ei varsinaisesti ole negatiivinen, mutta sen antamat säväytykset elimistössäni saa silmäni kostumaan kyynelistä. Olen vain niin onnellinen ja rikas ihminen, kun minulla on mahdollisuus elämässäni tehdä ja kokea kaikkea tätä, nähdä maailmaa ja matkustaa. Sitä ei voi olla suosittelematta.

Tästä se alkaa

Blogi alkoi ja piti hiljaiseloa pitkään. Lukemattomat kerrat mieleni on tehnyt kirjoittaa tekstiä tänne, mutta en ole osannut pukea ajatuksiani sanoiksi. Sisälläni on jatkuvasti ollut pieni ahdistus, joka ei kuitenkaan ole ollut aina pahanlaatuista. Olen tuntenut itseni vain niin valtavan riittämättömäksi tässä maailmassa ja toisinaan myös tässä elämässä. Haluaisin olla parempi ihminen maailmalle, luonnolle, toisille ihmisille ja ennen kaikkea itselleni. En väitä, että olisin huono ihminen, päinvastoin, mielestäni olen oikeasti ihan hyvä ihminen - paremmalla tarkoitan sitä, että minusta olisi apua ja hyötyä tässä maailmassa niin luonnolle, mutta ennen kaikkea tosiaan toisille ihmisille. Ihmisille, jotka tarvitsevat sitä. Ehkä se saisi tämän riittämättömyyden tunteen sisälläni vaikenemaan ja ahdistuksen rinnastani hälvenemään edes hetkeksi.

Kuitenkaan ei pidä koskaan unohtaa itseään. Omasta itsestään pitäisi jokaisen pitää huolta, sillä mielestäni ihminen ei voi täysipainoisesti olla läsnä, avuksi muille, jos ei ole sinut itsensä ja menneisyytensä kanssa. Kaikilla meillä on menneisyytemme, niitä ei ole keskenään vertaileminen. Toki kokemukset menneisyydessä tulevat aina vaikuttamaan elämäämme, mutta tämä juuri on pointtini. Menneisyytemme muokkaa meitä sellaisiksi, mitä me juuri nyt olemme. Itse ainakin allekirjoitan väittämän täysin - en olisi juuri tällainen oma itseni, enkä ajattelisi asioista välttämättä, kuten nyt ajattelen, ellen olisi kokenut kaikkea sitä pahaa, hyvää, surua ja iloa aiemmin. Mielestäni, vaikka itse sanonkin, minusta on kasvanut hyvä ja kokonainen ihminen, joka tietää edes jollain tasolla, mitä elämältään haluaa. Elämässä täytyy osata nauttia ja keskittyä hetkeen tässä ja nyt, ei murehtia mennyttä tai varsinkaan antaa sen vaikuttaa tämän hetken ratkaisuihin liiaksi.

Aloitan tämän muille itselleni hyvän tekemisen Italiasta. Tämän blogin olemassa olon aikana ensimmäinen matkani kohdistuu Italiaan, jonne lennän elokuun lopulla muutamaksi päiväksi. Lentojeni kohdekaupunki on Rooma, mutta sieltä matkustan junalla myös Firenzeen. Aiemmin olen Italiassa käynyt vain Venetsiassa, joten mielenkiinnolla ja innolla odotan, mitä tämä "Ikuinen kaupunki" (=Rooma) tuo tullessaan. Tai tavatessaan, minähän se olen, joka menee sinne, minne kaikki tiet vievät.

Tervetuloa!

Tervetuloa tämän uuden, tuoreen blogin mukana seuraamaan maailman matkojani, ajatuksiani ja mietteitäni elämästä, arjesta ja kaikesta siltä väliltä niin täällä koti-Suomessa kuin muuallakin maailmassa. 

Imagine Dragons oheisella musiikilla ja videolla johdattaa teidät kaiken tämän alkulähteille. Rankka kevät on nyt takana, ja tämä biisi sai minut ymmärtämään asioita elämästä, tämän biisin avulla selvisin ja jaksoin.

Blogin nimen mukaisesti fiilis on, kuin olisin ON TOP OF THE WORLD !!!

Maailma kulkee matkassani aina mukana.