Italia

22.-26.8.2013

Saavuttuani lentomatkan jälkeen aurinkoiseen Roomaan hyppäsin airport shuttle-bussiin, joka suuntasi Roma Terminille, eli keskusrautatieasemalle Roomassa. Terministä ostin junalipun pieneen kylään Toscanassa, Torrita di Sienaan. Junaa piti vaihtaa Chiusissa. Torritassa siskoni ja hänen ystävänsä sekä siskoni Italian perheen äiti (Mama Moomin) ja tytär olivat minua vastassa. Vastaanotto oli lämpöinen - poskipusuilta, haleilta ja kyyneliltä ei vältytty. :)

Maisemaa junan ikkunasta otettuna.

Iltapalaa italialaisittain.

Torrita di Siena.

Matka kotoa Tampereelta aina Torritaan asti oli pitkä ja väsyttävä, mutta heti samana iltana suuntasimme auton nokan kohti viereistä Montepulcianon kylää. Niissä maisemissa, juuri siinä samassa kylässä ja niissä rakennuksissa on kuvattu Twilight-elokuvasarjan ensimmäisen elokuvan kohtauksia, mm. se, jossa Edward aikoo paljastaa itsensä vampyyriksi muulle maailmalle luultuaan Bellan menehtyneen. Montepulciano oli nätti pienehkö kylä, joka tuntui olevan pelkkää ylämäkeä. Siellä oli kylän omien "joukkueiden" kulkue/marssi, jossa joka "joukkueen" jäsenet olivat pukeutuneet keskiaikaisesti ja kävelivät kylän katuja rumpujen säestäessä ja "joukkueiden" omien lippujen liehuessa.

Viinikellari.

Montepulcianon auringonlasku.

"Joukkueiden" kulkue/marssi.

Seuraavana päivänä matkasimme junalla Pisaan, jossa ainoa kohteemme oli Ihmeiden tori (Piazza dei Miracoli). Pitihän se kuuluisa Pisan kalteva torni käydä kaatamassa kumoon. ;)

Piazza dei Miracoli - Ihmeiden tori.

Seuraava, ja viimeinen, kohteemme oli Rooma, tuo kaikessa historiassaan hurjan kaunis ikuinen kaupunki. Koska kyseessä oli siskoni ystävän viimeinen kokonainen päivä Italiassa ennen kotiin paluuta, mahdutimme ohjelmaamme yhdessä päivässä Espanjalaiset portaat, Vatikaanin (Pietarin aukion), Colosseumin, Vittorio Emanuelen korttelin kokoisen upean muistomerkin sekä Fontana di Trevin. Fontana di Treviin nakkasimme jokainen oikealla kädellä vasemman olan yli kolikon, mikä tarkoittaa, että haluamme tulla vielä takaisin Roomaan. Kaikki kohteistamme näimme melko pintapuolisesti, mutta siskoni ystävää tyydyttävästi. Minulla ja siskollani oli vielä pari päivää aikaa kiertää tarkemmin.

Espanjalaiset portaat.

Espanjalaisten portaiden suihkulähde.

Pietarin kirkko, Vatikaani.

Vittorio Emanuellen muistomerkki.

Fontana di Trevi.

Fontana di Trevi.

Seuraavana aamuna siskoni ystävä lähti ja me siskoni kanssa suuntasimme metrolla uudelleen kohti Vatikaania tarkoituksenamme käydä sisällä Pietarin kirkossa. Olimme paikalla n. klo 11:15, ja koko Pietarin aukio oli täynnä ihmisiä. Joka sunnuntai puolilta päivin itse Paavi tulee Pietarin aukiolla sijaitsevan hallintorakennuksen (?) ikkunaan tervehtimään ihmisiä, jos hän ei ole maailmalla. Näin hän teki siis nytkin, näimme itse Paavi Franciscon. :) Sen jälkeen jonotimme n. 20 min turvatarkastukseen päästäksemme sisään Pietarin kirkkoon. Oli kaiken sen jonottamisen arvoista, vaikkemme Sikstuksen kappeliin päässeetkään! Todella upeita maalauksia, kameralla sitä ei vain pysty taltioimaan. Michelangelon Pieta, Pietarin hauta, ne veistokset, ne maalaukset, wou.

Paavi Francisco.

Vatikaanista matkasimme metrolla Colosseumille. Kiersimme sen ympäri, sisään emme ostaneet lippuja lainkaan. Colosseumilta pois kävellessämme iski aivan järkyttävä kaatosade, täysin out of nowhere! Onneksi meillä oli sontikat matkassa. Menimme sadekuuron lakattua sen saman korttelin kokoisen monumentin luo, tällä kertaa sinnekin pääsi aitojen sisäpuolelle lähempää tarkastelemaan. Käväisimme myös tsekkaamassa pikaisesti Pantheonin ja jatkoimme matkaa Disney Storen kautta (itselleni joka kaupungin must-kohteeseen) Hard Rock Cafe Romeen.

Colosseum.

Rooman kaatosade.

Siskokset kaatosateen yllättäminä.

Pantheon sisältä.

Lähtöpäivänäni otimme ihan rauhallisesti, edellisinä päivinä oli tullut käveltyä niiiiiiin mielettömästi, että jalkoja vallan pakotti. Kävelimme hotellilta Roma Terminiin viemään laukut säilöön ja lähdimme lähialueille shoppailemaan. Tällä(kin) kertaa Desigualiin oli luottaminen, niin mainioissa uusissa vaatteissa kuin lompakon ohenemisessakin. Iltapäivällä hyppäsin Terravision-firman airport shuttle -bussiin, joka vei minut Fiumicinon lentokentälle. Siukku jäi vielä nauttimaan lämmöstä ja omasta rauhastaan, mutta ennen kaikkea Italiasta. :)

Jälleen, kun kone nousi ilmaan Roomasta, mieleni valtasi kaipuu. Mieletön kaipuu jonnekin, en vain tiedä minne. Sydän pakahtuu ilosta ja onnesta, olen jälleen yhtä kokemusta rikkaampi yksilö, mutta samalla sydämessä muljahtaa kaipuun vuoksi jokin. Tunne ei varsinaisesti ole negatiivinen, mutta sen antamat säväytykset elimistössäni saa silmäni kostumaan kyynelistä. Olen vain niin onnellinen ja rikas ihminen, kun minulla on mahdollisuus elämässäni tehdä ja kokea kaikkea tätä, nähdä maailmaa ja matkustaa. Sitä ei voi olla suosittelematta.