Blogi alkoi ja piti hiljaiseloa pitkään. Lukemattomat kerrat mieleni on tehnyt kirjoittaa tekstiä tänne, mutta en ole osannut pukea ajatuksiani sanoiksi. Sisälläni on jatkuvasti ollut pieni ahdistus, joka ei kuitenkaan ole ollut aina pahanlaatuista. Olen tuntenut itseni vain niin valtavan riittämättömäksi tässä maailmassa ja toisinaan myös tässä elämässä. Haluaisin olla parempi ihminen maailmalle, luonnolle, toisille ihmisille ja ennen kaikkea itselleni. En väitä, että olisin huono ihminen, päinvastoin, mielestäni olen oikeasti ihan hyvä ihminen - paremmalla tarkoitan sitä, että minusta olisi apua ja hyötyä tässä maailmassa niin luonnolle, mutta ennen kaikkea tosiaan toisille ihmisille. Ihmisille, jotka tarvitsevat sitä. Ehkä se saisi tämän riittämättömyyden tunteen sisälläni vaikenemaan ja ahdistuksen rinnastani hälvenemään edes hetkeksi.
Kuitenkaan ei pidä koskaan unohtaa itseään. Omasta itsestään pitäisi jokaisen pitää huolta, sillä mielestäni ihminen ei voi täysipainoisesti olla läsnä, avuksi muille, jos ei ole sinut itsensä ja menneisyytensä kanssa. Kaikilla meillä on menneisyytemme, niitä ei ole keskenään vertaileminen. Toki kokemukset menneisyydessä tulevat aina vaikuttamaan elämäämme, mutta tämä juuri on pointtini. Menneisyytemme muokkaa meitä sellaisiksi, mitä me juuri nyt olemme. Itse ainakin allekirjoitan väittämän täysin - en olisi juuri tällainen oma itseni, enkä ajattelisi asioista välttämättä, kuten nyt ajattelen, ellen olisi kokenut kaikkea sitä pahaa, hyvää, surua ja iloa aiemmin. Mielestäni, vaikka itse sanonkin, minusta on kasvanut hyvä ja kokonainen ihminen, joka tietää edes jollain tasolla, mitä elämältään haluaa. Elämässä täytyy osata nauttia ja keskittyä hetkeen tässä ja nyt, ei murehtia mennyttä tai varsinkaan antaa sen vaikuttaa tämän hetken ratkaisuihin liiaksi.
Aloitan tämän
muille itselleni hyvän tekemisen Italiasta. Tämän blogin olemassa olon aikana ensimmäinen matkani kohdistuu Italiaan, jonne lennän elokuun lopulla muutamaksi päiväksi. Lentojeni kohdekaupunki on Rooma, mutta sieltä matkustan junalla myös Firenzeen. Aiemmin olen Italiassa käynyt vain Venetsiassa, joten mielenkiinnolla ja innolla odotan, mitä tämä "Ikuinen kaupunki" (=Rooma) tuo tullessaan. Tai tavatessaan, minähän se olen, joka menee sinne, minne kaikki tiet vievät.
"Omasta itsestään pitäisi jokaisen pitää huolta, sillä mielestäni ihminen ei voi täysipainoisesti olla läsnä, avuksi muille, jos ei ole sinut itsensä ja menneisyytensä kanssa."
VastaaPoistaI love the above phrase,many are times we tend to be or do good yet we are suffering..Journey to success,to give a helping hand or even to anything begins at point of someone standing - thus yourself.